Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Julkaisussa "Tuomiluoman Varrelta" 2008

RC HEPAKAT: TUOMIKYLÄN VIRALLISESTI JÄRJESTÄYTYNEET HEVOSNAISET


Ja heti alakuunsa niille lukijoille, jotka eivät tuota Lontoon murretta hoksaa, niin RC on Riding Club, eli rattastuskerho. HepAkat ovat siis Tuomikylässä runsaslukuisesti vaikuttavien hevosnaisten oma puuharyhmä, jonka nimissä järjestetään kaikenlaista toimintaa, enemmän tai vähemmän, hevosiin liittyen.

Lukuisten anomusten jälkeen pääsimme vihdoinkin vuonna 2007 Ilmajoen Ratsastajien alaisuuteen viralliseksi tätikerhoksi. Tämän, sekä valtakunnallisen & kansainvälisen toimintamme merkiksi myönsimme itse itsellemme RC -arvonimen. Tähän mennessä maailmanvalloituksemme on edennyt  jo Alavuden mettille asti ja valtakunnallisen tason mainetta saavutimme kokoaukeaman jutulla maamme suurimmassa hevosalan lehdessä Hevosurheilussa. Laajaa huomiota herättäneen artikkelin kirjoitti Anna ’G-piste’ Perho, jonka kanssa HepAkat neuvottelevat tällä hetkellä televisioesiintymisestä...


Mitäs muuta sitä tuli tehtyä viime vuonna? Ulkonäöstähän ei tingitä, joten aivan ensin hommasimme komiat klupitakit, jotta erotumme eduksemme maailmalla: -vaikka m’oomma tietenkin komeeta muutenki! Oman kylän yritystoimintaa tuli samalla tuettua hankkimalla upeat brodeeraukset takkeihin Rosewoodista.


Kilpailullisesti kauden päätavoite oli järjestää kolmipäiväiset kenttäratsastuskilpailut, joista valitettavien yhteensattumien vuoksi kaksi päivää jäi pitämättä. Ainokaisena kenttäkisapäivänä käytiin jännittävät kamppailut maastoesteillä Niemistön Taiston tarjoamissa loistavissa puitteissa. Testiin joutuivat ratsastustaidon lisäksi mm. ratsastajan älykkyys (sponsored by MENSA) ja G-voimien sietokyky NASA:n hyväksymällä astronauttien testausmenetelmällä. Avaruuteen asti ei kyllä päässyt kukaan, mutta ojanpohjalle nokkospuskaan päätyi useampikin osallistuja...


Olihan meillä sitten kesän aikana yhdet ihan aikuisten oikeatkin kouluratsastuskilpailut. Tuomarikin näihin rahdattiin aina Ylöjärveltä asti. Se, millä keinoin arvoisa tuomari tänne saatiin, onkin sitten taas ihan eri tarina.. Muuten perinteisen TuomikyläKupin nimissä mittelöitiin mm. lännenratsastushenkisesti trailissa ja hevostenvaihtokilpailuissa. Vaikka me olemmekin sitä mieltä, että vain lahjattomat treenaa, niin silti kilpailuihin valmentauduttiin ankarasti läpi koko kesän huippuvalmentajien johdolla. Kaikki vaivalla kerätyt sponsori- (ja vähät omatkin) rahat menivät, mutta kyllä tuloksetkin puhuvat puolestaan!


Kun tämä meidän touhu on muutoin niin vakavahenkistä, niin hommaa pitää osata välillä keventää (myös ilman hevosta). Ja mikäs on sen paree tapa rentoutua kuin järjestää kunnon pirskeet? Isommasti pippaloitiin Lumolinnassa varsajaisten merkeissä sekä seuran laidunkauden päättäjäisissä Jussin Jokisaunoilla. Henkilövahingoilta säästyttiin, mutta henkistä tasapainoa järkytettiin taas senkin edestä.


Kunnianhimoisiin tulevaisuuden suunnitelmiimme kuuluvat mm. TuomikyläKupin tason jatkuva nostaminen (pohja näkyy vielä liian lähellä!) sekä ratsastajien fyysisen kunnon (henkinenhän siis menetettiin jo laidunkauden päättäjäisissä) kohottaminen entistä korkeampiin sfääreihin. Korjaussarjaa henkisen tasapainon palauttamiseksi haetaan vapun jälkeen pidettävissä 'Laidunkauden avajaisissa'; nähtäväksi tosin jää kuinka tässä taas käy... Pääesiintyjinä illanvietossa nähdään RC HepAkoiden huippumalli-tiimi, joka esittelee tulevan kauden uimapukumallistoa oletettavasti omaan omintakeiseen tyyliinsä. Suunnitelmissa on myös tyttökalenteri vuodelle 2009 (..a girl must do, what a girl can do.. Sponsorit siis muuten edelleen kateissa!) Kalenterin kuvaajaksi olemme alustavasti suunnitelleet pitäjän laajalevikkisimmän paikallislehden huippujournalisti / -kuvaajaa Kai Väli-Toralaa. Varaa siis oma kalenterisi ajoissa, nämä viedään käsistä! Allekirjoittaneet ottavat ennakkotilauksia vastaan tämän lehden ilmestymisestä alkaen toimituksen numerossa.


RC HepAkat toivottavat kaikille lukijoille aurinkoista kevättä & lämmintä kesää; tervetuloa myös seuraamaan vauhdikasta hevosteluamme kentän laidalle Talasmäentien varteen!


Lisää toiminnastamme voitte käydä lukemassa hienoilta nettisivuiltamme osoitteessa http://hepakat.suntuubi.com


RC HepAkkojen lehdistöryhmä: Mari Ahokas, Lea Peura, Hannele Tallgren, Karoliina Autioaho, Annika Ahonen, Eini Rämälä ja Maija Keurulainen


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Julkaisussa "Tuomiluoman Varrelta" 2006

TUOMIKYLÄN HEPAKAT

Jostain syystä maakunnan aktiivisimmat hevosnaiset ovat pesiytyneet Tuomikylään. Kuten keväinen Tuomiluoma, myös hevosnaisten mielet tulvivat - ajatuksia! Mitä kaikkea kivaa voisikaan hevosten ja hevosmielisten kanssa tehdä yhdessä? Monenlaiset hyvät ideat päätettiin valjastaa yhteiskäyttöön, syntyi Ilmajoen Ratsastajien alajaosto, HepAkat. Alaryhmänä, ilman äänioikeutta, toimii pakotettuna ryhmä miehiä, nimeltään HepUkot (=ei hevosen selkään vapaaehtoisesti).

Nyt jo valtaisan jäsenmäärän saavuttanut HepAkat järjestää omia hevostapahtumia ja kilpailuja, joissa testataan hevosiin liittyviä ja liittymättömiä taitoja niin laajassa skaalassa, että kaikilla on mahdollisuus menestyä. Päästäkseen HepAkoiden jäseneksi hakijan tulee olla nainen, kiinnostunut hevosista, ja hänen tai hevosensa on asuttava Tuomikylässä. Lisäksi alleirjoittaneiden suosioon on päästävä (hinnalla millä hyvänsä, tilinumerot toimituksesta). Kilpailuihin on osallistuttava tosissaan, verenmaku suussa. Tärkeintä ei ole voitto vaan palkinnot.

Viime vuoden kilpailuissa parhaiten menestyivät HepAkat itse ja mitalit ovat päätyneet erinäisin keinoin allekirjoittaneille. Viime syksynä järjestettiin mm. Tuomikylä-Kuppi, jossa kilpailtiin niin koulu- kuin esteratsastuksessa, yhteensä neljänä viikonloppuna. Taitoja vaadittiin myös runonlausunnassa, munankannossa, esteiden hyppäämisessä ilman hevosta ja tuomarien (=allekirjoittaneiden) lahjonnassa. Viimeisin ja ratkaisevin osakilpailu Kupissa oli pukuratsastus musiikin tahdissa. Mukaan olivat päässeet kaikki julkkikset, Lady Ascotista Hiawathaan. Lisäksi nähtiin myös Pocahontas, Cowboy, Hevitähti ja Kai Väli-Torala Ilmajoki-lehdestä. Kuppi oli avoin kaikille maailman huipuille, siitä huolimatta maailman parhaan ratsastajan tittelin voitti Lea Peura Tuomikylän HepAkoista. Tämä siis osoituksena kilpailujen kovasta tasosta.

HepAkat on valveutunut myös yhteiskunnallisissa asioissa, suunnittelu- ja maailmanparannuskonferensseja on jo järjestetty HepAkoiden jäsenten saunakammareissa (tuloksia ei ole tosin syntynyt, mutta hauskaa on ollut).

Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu mm. vaudikasta ketunhännänmetsästystä ja taidokkaita katrilliesityksiä (joita on jo tilattu suuremmanluokan hevostapahtumiin).

Kaikki ovat tervetulleita toimintaan mukaan ja seuraamaan näytöksiä ja kilpailuja.

HepAkat: Mari Ahokas ja Anu Vanhatalo

 ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HepAkkojen kuntoryhmän palkittu raportti kesästä 2008

YHDEKSÄN HEPAKKAA

- kuntoillen hämärän rajamaille ja takaisin -

Peltolakeuksien keskeltä kohoaa Ilmajoen Tuomikylä. Mutkainen kylätie halkoo viljavia maisemia. Kun satunnainen kulkija saapuu kylään ja idyllisen kyläkoulun tienoille, jo kiirii korviin iloinen naurun remakka ja kavioiden kopse. Tämä tarina kertoo tuon kylän yhdeksästä rohkeasta HepAkka-naisesta, jotka vastasivat ratsastajien kuntoiluhaasteeseen.


Kevättalvinen ilta. On jälleen yhdet illanistujaiset HepAkka -porukalla. Vaiti nämä naiset eivät ole, vaan puhe pulppuaa ja ideoita tulevan kesän toiminnasta viriää. Alati energinen Annika sen keksii: "Valmennustunnit alkavat; kuntoa on pakko kohottaa!". Laskeutuu syvä epäuskoinen hiljaisuus. Kuka nyt vapaaehtoisesti moiseen ryhtyisi? Vaitonaiset HepAkat hetken toisiaan kyräiltyään päättävät kuitenkin yhdessä tuumin ottaa haasteen vastaan. Näin syntyy ryhmä HepAkat - Track & Field.


Tuomi kukkii. Kevätkylvöt ovat jo lähes tehtyinä, kun toukokuun lopulla yhdeksän HepAkkaa tarpoo kylän raittia alkutestin merkeissä. Suuri on kyläläisten hämmästys: "Hoi, mihinä teirän hevooset on?". Vakavina seisoivat HepAkat testitulokset käsissään - mutta vain hetken. Sitten nousi sisu: "Ristus, notta tähän on tultava muutos!".

Sade piiskaa orastavaa viljaa. Kuten myös kuntoilevia HepAkoita, jotka takki auki tuuleen ja Horzen lippalakki vinossa uhmaavat säiden haltijaa. Tutuksi tulevat lähiseutujen pururadat sekä jumppasalit. Kymmenienkin kilometrien työmatkat taittuvat kävellen tai pyöräillen ja valmennustuntien hikipisarat muuttuvat kulutetuiksi kaloreiksi. Kylän raitin asfaltti kuluu lähes urille rullaluistimien ja polkupyörien alla. Kesän kääntyessä syksyyn HepAkkojen iskuryhmä valloittaa myös Horsebic-tunnin eturivit. Sympatiat kääntyvät hevosten puolelle; ei ole helppoa saada kylkiään venymään taivutukseen ja samanaikaisesti siirrellä neljää raajaa pohkeenväistön rytmissä.

Alkaa kuulas syyskuu. Puimurien äänet kuuluvat pelloilta. On jälleen testauksen aika. Innostus paistaa jokaisen HepAkan kasvoilta: "Tottahan tällä rehkimisellä Isoon Kylän Areenaan pääsöö!". Testitulokset sen todistavat; vaikka tavallisen hyvää yrittää, niin priimaa pukkaa!

Lakeuksilla syksy jatkuu. Niin myös HepAkoiden kuntoilu. Leikkiä ei kesken jätetä, kun siihen on kerta ryhdytty! Jouluna testataan uudestaan ja tavoitteet ovat korkealla. Nyt jo kiinteytyneet HepAkat kirjoittavat tämän tarinan kentän laidalla, auringon säteiden laskiessa sänkipeltojen taakse, polttiaisten syödessä otsanrajaa, naurun raikaessa...

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HepAkat ja Pyhä Yrjö (teoriaosuus)

Osa1: Puolipidätteitä ja vastalaukkaa
asiantuntijana esikouluratsastaja Anu Vanhatalo

Kokopidäte on helppoa - siinä ei ole mitään epäselvää : jännittämällä alavatsan ja lantionpohjan lihaksia saadaan aikaan molekyylivirtaus, joka läpäisee satulan ja siirtyy tuntemattomalla mekanismilla hevosen nahan läpi sen aivoihin (sijainti hevosen pään alueella). Siellä puolestaan syntyy neljä pysähtymiskäskyä, jotka lähtevät hermosynapseja pitkin hevosen jokaiseen jalkaan. Mikäli tästä huolimatta hevosen jalat liikkuvat edelleen, voit kiskaista ohjista, jolloin ainakin hevosen suu pysähtyy. Tässä on se niksi, että hevosen jalat harvoin jatkavat matkaansa pysähtyneen suun ohi. Ja toisaalta mikäli niin käy, puolipidätteet ovat huolistasi pienimpiä.

Puolipidätteitä on monenlaisia: jos kentällä on useita ratsukoita ja puolet heistä pysähtyy, tapahtuu niin sanottu kollektiivinen puolipidäte (eniten käytetty katrilliharjoituksissa). Esteratsastuksessa puolestaan nähdään useimmiten puolipidätteitä, jossa puolet ratsukosta pysähtyy ja toinen osapuoli  jatkaa matkaa esteen yli. Itse käytän yleisimmin ns neljännespidätettä: teen täydellisen puolipidätteen oikeaoppisesti - vaikuttamatta mitenkään hevoseen, joka jatkaa häiriintymättä laahustamistaan/kipittämistään.

Olen eri valmentajien oppien ja kirjallisuuden pohjalta päässyt siihen käsitykseen, että kun hallitsee todellisen puolipidätteen, niin kaikki muu sujuukin kuin tanssi (tosin ei tanssiminenkaan tarkemmin ajatellen ole helppoa). Ongelmalliseksi asian tekee se, ettei puolipidätteen suorittamisen kuvaaminen onnistu sanoin (tai korkeintaan ehkä saksaksi. Ja mahdollisesti hollanniksi) ja toistaiseksi olen oppinut vain sen, mitä se EI ainakaan ole: sitä ei tehdä millään tunnetuilla, aiemmin käytetyillä avuilla (puristaminen, vetäminen ja kiroilu). Palaan välittömästi asiaan kun aiheesta julkaistaan uusia tutkimuksia.

Vastalaukka on sitä mitä valmentajasi esittää. Sinä puolestasi pääsääntöisesti esität väärää laukkaa.
Minulle on kerrottu, että jos vasemmassa kierroksessa laukkaa oikeaa laukkaa, sitä kutsutaan vastalaukaksi. Sen sijaan minulla ei ole harmainta aavistusta miksi kutsutaan sitä, jos laukkaa vasenta laukkaa oikeassa kierroksessa. Koska vastalaukkaa joka tapauksessa edeltää edellä mainittu puolipidäte, emme toistaiseksi joudu käytännössä tämän ongelman eteen.

HepAkat ja Pyhä Yrjö 2

Osa 2: Historiaa ja voltteja
asiantuntijana esikouluratsastaja Anu Vanhatalo

Monilla kouluratsastuksen harmonisilla ja eleganteilla (nämä sanat olen kuullut kouluratsastuksesta puhuttaessa -en kokenut) liikesarjoilla on varsin sotaisa tausta: klassisen ratsastuksen vaativimmat liikkeet ovat alun perin tarkoitettu vihollisen yllättämiseen. Seurakisatasolla sellaisia liikkeitä suorittavilla hevosilla vaaditaan pidettäväksi punaista rusettia hännässä.

Mutta kuten kaikessa, missä on koolla isompi kuin yhden henkilön ryhmä, syntyi hevosten koulutuksessakin ristiriitoja: syntyi koulukunta, joka pyrki hevosen äärimmäiseen kokoamiseen ja sitä kautta hevosen täydelliseen hallintaan -jopa siinä määrin, että hevonen voitiin opettaa laukkaamaan taaksepäin (ihan totta!). Nykyään tätä valmennusmenetelmää käytetään ainoastaan niillä hevosilla, joita satun veikkaamaan raveissa.

Toinen koulukunta puolestaan pyrki liikkeiden näyttävyyteen, esittämällä äärimmilleen pidennettyjä ns. lisättyjä askellajeja.
Näistä meille tavisratsastajille jäi riesaksi molemmista ääripäät: kootut ja lisätyt liikkeet. Siis meille, joille niiden väliliikkeetkin ovat hepreaa. Jokainen, joka on lukenut ratsastusoppaita on huomannut, että niissä ei ole koskaan mainintaa TAVALLISISTA askellajeista ja niiden äärimuodoista, joita ovat:
-kävely: laahustus, kipitys ja passikäynti
-ravi: mummoravi tai ex-lv-ravi
-laukka: risti tai väärä


Voltti puolestaan on kouluradan tavallisimpia ja - kuten ne kaikki muutkin - hankalimpia liikkeitä. Se on erityisen hankalaa meille suomalaisille. Keskieurooppalaisille se on helppoa, koska he asuvat väkirikkaissa kaupungeissa, ja ovat tottuneet pyörimään pienissä piireissä ja kääntymään ahtaissa tiloissa.

Voltti on liike, joka syntyy ratsastajan jalan hankauksesta vasten hevosen karvaa (yleensä liian takana - kysy keneltä valmentajalta tahansa). Tällaisesta hankauksesta syntyy elektronien liikettä, jonka seurauksena hevonen muuttuu täysin negatiiviseksi. Koska ratsastaja muuttuu samalla positiivisemmaksi (monet ratsastajat ovat parantumattomia optimisteja), syntyy heidän välilleen varausero eli jännite,  jonka tunnemme käytännössä voltteina. Kun hevonen on jännittynyt, se vastustaa liikettä. Se johtaa ikävään noidankehään: mitä suurempi vastus sitä vähemmän elektronit pääsevät liikkumaan ratsastajasta hevoseen, eli apu ei mene niin sanotusti läpi. Tätä vastuksen määrää mitataan ohmeina. Tuomari antaa liikkeestä pisteet laskemalla ohmit eli jännittymisen ja sähkövirran suhteen.

Joka tapauksessa voltti on aina joko liian iso, liian pieni, epäsymmetrinen tai väärässä kohdassa. Aika tulee näyttämään voiko sen tehdä myös liian pyöreäksi tai liian oikeankokoiseksi. Myös esteradoilla käytetään voltteja, siellä niistä saa ehdottomasti varmemmin pisteitä kuin kouluradalla. Mikäli voltin suorittaa ilman hevosta, tuomari puhaltaa ihailuaan osoittaakseen pilliin!

HepAkat ja Pyhä Yrjö 3

osa 3: Väistöjä ja taivutuksia
asiantuntijana esikouluratsastaja Anu Vanhatalo

Väistöjä tehdessä hevonen saa astella ristiin rastiin. Jopa esteradalla väistöistä saa pisteitä: vapaavalintaisesti voi väistää vasemmalta tai oikealta, jolloin saa vähintään 4 pistettä.

Pohkeenväistöä tehdessä on tärkeää, ettei takapää pääse johtamaan liikettä, mikä on vastoin kaikkea logiikkaa - onhan kyseessä takavetoinen hevosvoima. Mutta lajille tyypillisesti, mitä vaikeammin, sen parempi.

Väistöistä puhuttaessa tulee yleensä ajatelleeksi pohkeenväistöä ja avo- ja sulkuväistöjä, mutta lisäksi on olemassa pirullinen sekoittava tekijä: avo- ja sulkutaivutukset! Kysy keneltä tahansa ja voit olla varma, ettet saa selkokielistä selontekoa, mitä eroa on avoväistöllä ja - taivutuksella. Tai mikäli saatkin, niin et takuulla muista kumpi on kumpi enää kääntyessäsi pituushalkaisijalle. Erityisen surullista on jos olet sattunut saamaan ristiksesi ilkeän valmentajan, joka pyytää SINUA selittämään näiden eron. Tällöin voit ainoastaan pyrkiä vaihtamaan keskustelunaihetta (esim. kysymällä, miten tehdään täydellinen puolipidäte) tai ennaltaehkäistä moiset tilanteet allekirjoittaneen tavoin ja hankkia niin kovaääninen hevonen, että aina voi teeskennellä, ettei kuullut kysymystä.

Hevosen taivuttamista opetetaan ratsastajille perinteisesti negatiivisen kautta: jokainen meistä on kuullut uupumukseen asti lauseen ”liikaa taivutusta kaulassa!” (se kilpailee kärkisijasta maailmankaikkeuden yleisimmän ratsastusohjeen kanssa: ”parempi tuki ulko-ohjalle!”) ja sen jälkeen seuraa pitkä selonteko kuinka hevonen ei juurikaan pysty taipumaan rungostaan. Siinä sitä sitten ratsastajaparka jää miettimään, että miksi ihmeessä puhutaan hevosen taivuttamisesta, kun sitä ei pysty eikä saa taivuttaa. Mutta sitähän tämä koko kouluratsastus on: 50 % taitoa, 50% matematiikkaa ja 50 % mystiikkaa.

HepAkat ja aitoja esteitä Osa 4
asiantuntijana esteetön, mutta estynyt ratsastaja Anu Vanhatalo


Esteratsastuksessa tärkeintä on ratsastaa esteiden välit oikein, hypyt sujuvat sitten itsestään. Tämän ja paljon muuta puppua olet varmasti kuullut monet kerrat. Jos näin on, niin miksi sitten ei järjestetä pelkkiä väliratsastuskilpailuja? - Sehän ajaa saman asian, kun vain sopiva arvostelumenetelmä laaditaan! Vastaus tähän kysymykseen on puhtaasti poliittinen: tällainen vallankumouksellinen ajatus ajaisi esteidenvalmistusteollisuuden perikatoon, romahduttaisi pörssikurssit ja suistaisi maailmankaupan raiteiltaan, jättäen jälkeensä onnettomia perheitä ja nälkää näkeviä lapsia. Eli esteiden käyttö esteratsastuksessa on puhtaasti humanitääristä.

Tarkemmin ajatellen, ehkä tällaista välienratsastuskilpailutoimintaa on olemassa, mutta siitä käytetään nimitystä kouluratsastus.

Esteratsastuksen syvin olemus on lentämisessä. Jokainen tietää kuinka vaikeaa on lentäminen, joten aloittelijan on syytä harjoitella ensin ilman hevosta. Tavoitteena on pystyä leijumaan riittävän korkealla ja tarpeeksi kauan esteen yllä -vähän samaan tapaan kuin tiilet eivät leiju. Ongelmana on välttää törmäämästä maahan.

Kun ilmassa leijuminen itsekseen on hyvin hallinnassa, voi seuraavaksi kokeilla sitä hevosen kanssa. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, kuinka tärkeää on valita alun perin oikeanlainen, esteratsastukseen sopiva hevonen. Ensisijainen estehevosen ominaisuus on sen keveys -jokainen voi itse päätellä, kuinka raskasta on kannatella painavaa hevosta reisiensä välissä leijuessaan yli esteen. Tämän jälkeen vain asetellaan esteet sellaisiin kohtiin, missä kokee parhaaksi leijua niiden yli ja voila! Se on siinä!

Jokainen kokenut esteratsastaja tietää, kuinka tärkeä on kunnollinen esteradan pohja. Pohjan kiinteyttä ja kimmoisuutta ääneen arvioimalla, voi jokainen antaa itsestään asiantuntevan kuvan, ja siten luoda paniikkia kanssakilpailijoihinsa. Todellisuudessa jokainen on  lajin alkuvaiheessa joutunut tutustumaan pohjaan varsin läheisesti, jopa kivuliaasti. Lentäminen on todellakin varsin maanläheinen harrastus. Ne, jotka ovat joutuneet toistuvasti perehtymään radan pohjaan, kiinnostuvat toisinaan siitä jopa siinä määrin, että vaihtavat lajin esim. geologiaan.

Esteiden kunnossapidosta vastaava henkilöstö on pikkumaista porukkaa. Lähinnä heidän vaatimuksestaan on esteratsastuskilpailuissa päätetty rangaista esteiden osien pudottelemisesta. Ristiriitaista kyllä, myös siitä rangaistaan, jos hevonen huomaavaisesti kieltäytyy kokonaan hyppäämästä ja siten varistamasta hiekkaa esteiden kauniille maalipinnoille.

Mikäli lennot hevosesi kanssa esteiden yli toistuvasti epäonnistuvat, kannattaa ottaa ratamestari puhutteluun: hän on ilmiselvästi sijoittanut esteet vääriin kohtiin, eikä tarkkaan lentokohtiesi alle, kuten kuuluisi.

Esteratsastuksen ongelma on siinä, että kun olette hevosenne kanssa oppineet lentämään täydellisesti, muut ihmiset ja ilmiöt tekevät täydelliseen suoritukseenne säröjä. Tähän voi antaa vain lohdutuksen sanat, että häviäminen on aina jonkun toisen vika.

Osa ratsastajista on lahjakkaita sekä este- että kouluratsastuksessa, kilpailevat molemmissa lajeissa ja saavat samoja pistemääriä molemmista lajeista.  Mikäli olet itse kilpailuissa viimeinen, syynä on ainoastaan se, että sinua huonommat ratsastajat eivät vain tulleet kisoihin. Taaskaan.

©2018 hepakat - suntuubi.com